Här kommer Pippi Långstrump... Tyttäreni on ruotsinkielisessä päiväkodissa, joka on kiinni heinäkuun. Ottaisin mielelläni suomalaisen ruotsia äidinkielenään puhuvan tytön meille 2-3kk ja miksei pidempäänkin vahvistamaan tytön kielitaitoa. Olen laittanut ilmoituksen parille nettisivustolle. Onko kenelläkään hyviä kokemuksia ja vinkkejä?
Riikinruotsalainenkin lapsenlikka käy, mutta sellaisesta on yksi kauhukokemus, jonka aion nyt jakaa kanssanne. Olin löytänyt au pair-sivustolta todella herttaisen 17-vuotiaan ruotsalaistytön. Viestittelimme ja juttelimme Skypen välityksellä. Eipä aikaakaan kun lähdimme innoissamme "Idaa" vastaan Tukholmaan. "Ida" oli sovitusti äitinsä kanssa odottamassa satamassa ja kaikki näytti lupaavalta.. Laiva lähti aamulla klo 07.00 takaisin kohti Suomea. Me oltiin superonnellisia uudesta "perheenjäsenestä". Aamiaisella "Ida" joi kupin kahvia mustana, koska oli omien sanojensa mukaan syönyt kotona. Matka vietettiin tietenkin leikkihuoneessa.. Me toiset kävimme syömässä, mutta "Ida" ei tullut mukaan. Kotiin tultiin klo 22.30. Iltapalan aika.. "Ida" ei syönyt, vaan vetäytyi huoneeseensa. Seuraavana päivänä "Idaa" ei näkynyt, ajattelin, että nuoret nukkuu pitkään. Puoli kolme menin koputtamaan oveen ja huutelin, että tyttö tulee syömään. "Ida" söi pienen perunan, pienen palan kalaa ja vesilasin, jonka jälkeen hän kysyi missä on WC. Ihmettelin, että eikö "Ida" tiedä missä kylppäri on, vaikka olitiin oltu kotona jo 16h.. Illalla olin menossa saunaan ja kysyin lähteekö "Ida" mukaan, niin tyttö oli sängyssä läppärin kanssa pimeässä huoneessa ja sanoi, ettei hän ole tottunut saunomiseen. Seuraavana päivänä "Ida" ei tullut huoneestaan pois ollenkaan, joten ei mitään syönytkään. Minä kävin tyttöni kanssa kummipoikaani ja hänen perhettään moikkaamassa, joten en itse ollut kotona. Seuraavana päivänä "Ida" söi lusikallisen makaroonia ja vähän kanaa ja vesilasin. Sanoin, että voin hakea kaupasta mielestänsä ruokaa, kunhan kertoo, mitä haluaa ja että hän voi aina mennä jääkaapille ja ottaa mitä vaan. Seuraavana päivänä kirjoitin "Idan" äidille ja kysyin onko tytöllä syömishäiriö. Äiti sanoi, että tyttö syö yhtä vähän kotona... Siis joka toinen päivä minimaalisesti. Aloimme huolestua tosissaan ja keskustelimme jo, että laitetaanko "Ida" maitojunalla kotiin kasvamaan. Onneksi tyttö päätti seuraavana päivänä lähteä. Saatoimme helpottuneena "Idan" junalle ja hänen äitinsä tuli satamaan vastaan. Olimme yhteyksissä niin kauan kun äiti ja tyttö tapasivat toisensa. "Idan" isä soitti minulle ja oli pahoillaan, että kokemus oli tälläinen. Hän sanoi, että "Ida" on ikäistään paljon nuoremmalla tasolla ja he olivat lähetäneet tytön matkaan, että hän vähän itsenäistyisi. "Idalla" ei ollut minkäänlaista oma-aloitteellisuutta, hän ei sormenpäätään liikauttanut ja tuskin mietti, että hänen olisi jotain pitänyt tehdä.. Eleli viikon päivät kuin hotellissa.. Mörköili yksin pimeässä huoneessa, eikä käynyt edes suihkussa. Kysyin kyllä "Idalta", että koska hän aikoo aloittaa lapsenhoitohommat, mutta hän oli poissaoleva, eikä siihen osannut vastata. Totuus on kyllä, etten olisi uskaltanut lastani hänen kanssaan kahdestaan jättääkään. Olisin saanut toisen lapsen huollettavaksi, jos hän olisi jäänyt meille. Det var det!
Mitä tästä opin? Jotta uskallan tyttäreni jättää seuraavan au pairin hoitoon, tulee lapsenlikan olla vanhempi, jo itsenäistynyt ja elämänkokemusta kartuttanut tyttö. Pyydän kirjallisia suosituksia lapsenhoitokokemuksesta. Ajokorttikin olisi hyvä olla, jotta saa helpommin vietyä tyttöäni päiväkotiin ja takaisin. Oli hyvä olla yhteydessä "Idan" vanhempiin. Tapauksesta on jo 1,5vuotta ja taidan jo uskaltaa kokeilla uudestaan, josko täyspäinen lapsenlikka löytyisi. Onko kenelläkään hyviä kokemuksia tai jopa mukavaa, reipasta, tyttöä tiedossa? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti